Suosikkeja

Testailin vähän kuvaamista salaman kanssa ja innostuin sittenkin nappaamaan teille muutaman tarkemman kuvan reissun ostoksista. Tässä suosikkini kollaasien muodossa. Kaikki vaatteet ovat yllätys yllätys Banana Republicilta.

Raitapaitoja ei ole koskaan liikaa (tai näin ainakin uskottelen itselleni...). Oikeanpuolinen on 100% silkkiä ja vasemmanpuoleinen alerekin löytö. Hihattomasta paidasta ostin myös valkoisen version, sillä paita on aivan täydellinen toimistolle esim. jakun alle.

Klassinen raitaneule sopii myös hyvin työkäyttöön. Kauluksen helmikoristelu oli mielestäni ihana. Näin tämän neuleen tässä blogissa myös punaisena ja harmittelin myöhemmin, etten tajunnut sovittaa sitäkin versiota!

Allaoleva valkoinen neule taas oli ensimmäinen ostokseni Losista ja sain sen -40% alennuksella, neulejakku löytyi myöhemmin 25% alennetulla hinnalla.

Vasemmanpuoleinen hame taas on täydellisin hame pitkään aikaan! Puuvillainen raitamekko toimi hyvänä matkustusvaatteena jo reissussa. Omistan tosi vähän punaisia vaatteita, mutta raidan kanssa punainen toimii aina!

Ja tässä myös se Heathrown ostos: Chanelin kaksiväriset klassikkoballerinat. Punnan kurssi on nyt niin suotuisa, että Heathrow on edelleen erittäin hyvä paikka ostaa Chanelia. Hinnat ovat liikkeessä verottomia myös Euroopan sisällä matkustaville (kysyin tästä vielä erikseen ja sanoivat liikkeessä, että hinnat ovat aina samat kaikille). Oikeanpuoliset CK:n sandaalit näkyivätkin jo aiemmassa ostospostauksessa ja olivat kenkäoutlet -löytö Friscosta.

Lopuksi vielä asusteet. Tällä kertaa mukaan tarttui lähinnä rannekoruja, mutta myös yksi simppeli kaulakoru: Marc by Marc Jacobsin hevosenkenkä.

Lisäksi ostin Tiffanylta täydennystä avainkokoelmaani ruusukultaisen pikkuavaimen muodossa. Nyt korua on helpompi yhdistää myös kultaisten asusteiden kanssa.

Tässä olikin suurin osa ostoksistani tältä reissulta. Paljon käytännöllisiä ja töihinkin sopivia vaatteita ja muutamia kauniita asusteita niiden seuraksi. 

Ihan kaikki korut eivät näihin kuviin päässeet, mutta koitan esitellä ne vaikka päivän asujen yhteydessä. Jospa saisin piakkoin aikaiseksi napata niitäkin. :)

Grand Canyon oli nimensä veroinen

Matkapostauksissa olisi sitten vuorossa Grand Canyon. Tämä oli seuraava kohteemme hullunkurisen Vegasin jälkeen ja toimikin oikein hyvänä vastapainona neonvaloille ja niille kaikille feikki-Pariiseille ja Venetsioille. :D

Meidän oli alunperin tarkoitus ajaa Vegasista suoraan yöpymispaikkaamme Williamsin kaupunkiin, joka sijaitsi n. 1h ajomatkan päässä kanjonin eteläisestä päädystä, South Rimistä. Poikkesimme matkalla myös Hoower Damin kautta ja olimme lopulta Williamsissa vasta alkuillasta. Williamsiin päästyämme päätimme kuitenkin yrittää nähdä vilauksen kanjonista ennen auringonlaskua, joten hotellille menon sijaan lähdimmekin ajamaan suoraan kohti South Rimiä. Matkalla kyllä ihmettelimme, että missä se kanjoni oikein on, kun maisemat olivat koko matkan niin tasaisia ja jopa tylsiä.

Luonnonpuistoon pääsi ajamaan sisään vielä illallakin, sillä kanjonin reunoille tullaan katsomaan myös sieltä näkyvää upeaa tähtitaivasta. Saimme portilta lipun ja lähdimme etsimään lähintä näköalapaikkaa. Maisemat olivat edelleen lähinnä matalaa mäntymetsää ja katajia, metsä oli itse asiassa aika samanlaista, kuin Hangossa tai Saarenmaalla. :)

Ja sitten yhtäkkiä tien vasemmalle puolelle aukesi aivan henkeäsalpaava näköala. Pysähdyimme näköalapaikalle ja kirjaimellisesti suu auki tuijotimme maisemaa. Varsinainen auringonlasku jäi hieman eri puolelle, kuin missä itse olimme, mutta kanjoni oli ilta-auringossa upean näköinen ja aivan valtavan kokoinen!

Auringon laskettua lähdimme ajamaan takaisin hotellille, jotta ehtisimme jossain välissä nukkuakin. :)

Seuraavana aamuna oli herätys nimittäin jo neljän jälkeen, sillä tavoitteena oli nähdä myös auringonnousu ja lähteä tämän jälkeen patikoimaan kanjonin seinämää pitkin n. 10 km lenkki Skeleton Pointille ja takaisin. 

Selvitimme etukäteen parhaat paikat katsoa auringonnousua ja aamulla olimme jo hyvissä ajoin perillä kanjonin äärellä. Asetuimme muutaman muun aamuvirkun kanssa pienelle näköalakielekkeelle, jossa nautimme vajaan tunnin ajan aivan mahtavasta näköalasta. Lämpötila oli aamulla nollan tienoilla, joten mukaan otetut juoksuhanskat tulivat tarpeeseen. Japsituristeilla oli tietysti ihan kunnon toppatakit ja pipot, mutta meille riitti tavallinen kerrospukeutuminen ja ohuet tuulenpitävät takit. :)

Patikointivaatteiksi olin pakannut mukaan juoksutrikoot ja jumppatopin, jonka päälle puin vielä paksuhkon hengittävän juoksupaidan sekä takin. Asu oli oikein passeli aluksi, mutta auringon noustua myös lämpötila nousi nopeasti ja liikkuessa tuli helposti lämmin. Paluumatkalla asuksi riittikin pelkkä toppi ja trikoot. Kenkien osalta pärjäsin hyvin Niken kevyillä lenkkareilla.

Skeleton Pointille pääsee Kaibab Trailia pitkin, joka lähtee siis South Rimiltä ja tarkemmin Yaki Pointilta. Reitin alkuun ei kuitenkaan pääse autolla, vaan se jää kansallispuiston alueella kulkevan bussireitin varrelle. Bussireittejä oli muistaakseni 3 erilaista ja busseilla pääsi käytännössä kulkemaan ilmaiseksi koko South Rimin alueella. Niinpä jätimmekin automme puiston visitor infon lähelle parkkiin ja hyppäsimme bussin kyytiin.

Lähdimme Yaki Pointilta alaspäin jo hieman aamuseiskan jälkeen, kun lämpötila oli vielä mukavan raikas. Lähtöpaikalla täytimme kuitenkin varmuuden vuoksi vielä loputkin vesipullot, sillä matkan varrella ei tosiaan ole vesipisteitä. Reitin alussa oli myös infotaulu, jossa mm. varoitettiin patikoimasta liian pitkälle, etenkin jos tarkoituksena ei ole yöpyä alhaalla Colorado -joen rannalla. Päiväretkeksi suositeltiin maksimissaan Skeleton Pointia.

Täydet vesipullot ja välipalakeksit mukana lähdimme käpyttelemään alas kanjoniin. Keli ja maisemat olivat koko matkan kuin jostain mainoksesta tai opaskirjasta, aivan mielettömiä postikorttimaisemia siis!

Allaolevassa kuvassa näkyvä piste oli noin puolessavälissä meidän reittiä. Näköalapaikan nimi kuvastaa hyvin tunnelmia, mahtavaa ja henkeäsalpaavaa. :)

Alaspäin patikointi oli tosi helppoa ja olisimme itsekin varmasti herkästi jatkaneet Skeleton Pointilta eteenpäin, ellemme olisi etukäteen päättäneet, että siitä kohtaa lähdetään tulemaan takaisinpäin. 

Takaisin ylös patikointi olikin sitten huomattavasti rankempaa, etenkin kun lämpötila oli parissa tunnissa noussut jo 20 asteen tienoille. Kerrospukeutuminen oli siis oikein fiksu valinta ja pitkissä jouksutrikoissa tuli paluumatkalla jo melkein liian lämmin. Ennen paluumatkaa piti kuitenkin vähän fiilistellä, hyppykuvia taas (sori, kauheat jenkkakahvat..hyy)! :D

Maisemat olivat yhtä upeat myös paluumatkalla!

Koska lämpötila nousi tosiaan jo parissa tunnissa yli 20 astetta, oli erittäin hyvä päätös lähteä patikoimaan mahdollisimman aikaisin. Vaikka keli oli aluksi viileää, tuli paluumatkalla jo tosi lämmin ja saimme helposti juotua aivan kaiken veden (n. 2,5 litraa), joka meillä oli mukana. Takaisin ylhäällä olimme n. puoli yhdentoista aikaan, kun monet muut patikoijat olivat vasta lähdössä alaspaäin. 

Taukoineen ja ihan omaa vauhtia patikoidessa matkaan meni yhteensä n. 3,5 tuntia. Paluumatkan jatkuva ylämäki tuntui ihan kunnon treeniltä ja nostan kyllä hattua niille kovakuntosille juoksijoille, joita saimme väistellä paluumatkalla! Tuossa kunnossa kun olisi itsekin...

Kaikki matkan aikana vastaan tulleet patikoijat tuntuivat olevan hyvällä päällä ja ylös tultaessa moikattiinkin iloisesti lähes kaikille. Iloiset vastaantulijat piristivät kovasti, vaikka välillä meinasi oma syke olla taivaissa ja läähätys oli varmasti sen mukainen. Toinen puolisko pistikin jossain kohtaa merkille, että aina kun sain iloisen moikkauksen takaisin, muutuin heti energisemmaksi ja sain uutta vauhtia askeliin. Sain siis kulkea lähes koko matkan edellä, jotta reissusta ei olisi tullut ihan koko päivän mittainen. :D

Monilla alaspäin menijöillä oli mukana isot rinkat ja tarkoituksena mennä ihan alas joelle asti ja myös yöpyä kanjonissa. Juttelimme myös erään porukan kanssa, jotka olivat tekemässä kahden päivän vaellusta, sekin olisi varmasti upea kokemus! Uskon että hyvänkuntoinen jaksaisi varmasti myös patikoida joelle ja takaisin saman päivän aikana, mutta silloin kannattaa kyllä olla liikenteessä moninkertaisen vesimäärän kanssa. Kesällä kanjonin lämpötila voi lisäksi nousta jopa yli neljäänkymmeneen asteeseen, joten silloin voisi lyhyempikin vaellus tehdä vähän tiukkaa.

Meidän reitille tuli korkeuseroa reilut 600 metriä ja matkaa tosiaan sen vajaa 10 km. Lenkkareista näki, että lomalla on tullut tehtyä muutakin kuin vain löhöiltyä! :)

Grand Canyon olikin helposti yksi reissumme hienoimmista paikoista! Kanjoni pääsee omalla listallani myös all-time hienoimpien paikkojen listalle Australian Great Ocean Roadin apostolien, Malesian Mount Kinabalun ja myöhemmin nähdyn Highway 1:sen joukkoon. 

Tämä paikka kannattaa kyllä käydä katsomassa! :)

Todistusta vaille valmis!

Tänään ne sitten viimein napsahti! Nimittäin viimeiset pisteet WebOodin opintopisterekisteriin. Gradu hyväksyttiin tänään virallisesti opintoneuvostossa ja arvosanaksi tuli pieneksi yllätyksekseni se parempi ohjaajan arvio, eli "Mycket god" (80-89p).

Vaikka en yleensä hirveästi tykkää leveillä saavutuksillani, niin nyt täytyy kyllä todeta että olen aivan hiton ylpeä itsestäni, tämän eteen on tehty kyllä töitäkin! Iso kiitos kuuluu myös ystävälleni, joka auttoi korjaamaan gradun kieliasua ennen työn lopullista palautusta. K, tiedät kyllä kenestä puhutaan, ilman sinua tätä arvosanaa tuskin olisi tullut! :)

Tänään ajattelin juhlia lähtemällä lenkille aurinkoiselle rantaraitille ja lipittämällä loppuillan skumppaa. Todistuksen saan vasta tämän kuun loppupuolella, sitten skoolataan perheen kanssa. 

(kuva lainattu)

Viimeisen kuukauden aikana on kyllä tapahtunut sen verran hyviä juttuja, että ei voi olla kuin kiitollinen ja onnellinen. Joskus hommat menee myös aika putkeen. :)

Sittenkin niitä shoppailuja! :)

Mitään yksi paita kerrallaan -kollaaseja en ehtinyt kasaamaan, mutta tässä hieman yleiskatsausta reissun shoppailupuoleen. Kuvasta puuttuu osa vaatteista, mutta tästä näkee hyvin, mitä ostin: valkoista, raitaa, hempeitä värejä ja kesäisiä vaatteita ja asusteita. :)

Kalifornian outletit olivat hienoinen pettymys, sillä niissä joissa kävimme oli lähestulkoon identtiset liikkeet ja tasan samat valikoimat. Odotin kovasti Tory Burchin outlet -liikkeeseen pääsemistä, mutta loppujen lopuksi en löytänyt sieltä yksiäkään sellaisia ballerinoja, jotka olisin halunnut napata mukaan. Ralph Laureniltakin ostin vain paria juttua, yhden hyväksi todetun palmikkoneuleen, sinisen casualimman kauluspaidan sekä peruslippiksen lenkille tai golfkentälle. Kuvassa näkyvät CK:n sandaalit tosin olivat kiva outlet -löytö Friscon keskustassa olleesta DSW Designer Shoe Warehousesta. Yleisesti täytyy sanoa, että Nykin Woodburyn outletkylä on edelleen paras, jossa olen käynyt (Floridan outletit ovat tosin vielä näkemättä).

Muuten shoppailin lähes ainoastaan Banana Republicilla. :D Ko. liikkeen valikoima on hieman klassisempi versio Zarasta ja kaikissa liikkeissä, joissa vierailin, sai vähintään 25% ja parhaimmillaan 45%:n alennuksen melkein koko valikoimasta. Täältä tulikin sitten ostettua paljon arkivaatteita: rentoja silkkipaitoja ja -toppeja töihin, muutamia kesävaatteita, preppy neulejakku, mustat suorat nilkkapituiset housut...

BR:n vaatteiden lisäksi ostin pari Michael Korsin rannekorua (rose gold rannekoru ei tosin ollut mikään menestys = kaunis vaalea nahka sotkeentui heti tämän tumpelon käytössä...). Lisäksi löysin kauan himoitsemani Marc by Marc Jacobsin "blogirannekorun" ja sydänkorvikset sekä Bananan rannekorun -45% alennuksella. Rusettirannekoru etualalla taas on Kate Spaden outlet-liikkeestä.

Näiden lisäksi mukaan tarttui jonkin verran kosmetiikkaa. Täydensin lähinnä varastoja sellaisten tuotteiden osalta, jotka ovat Euroopassa kalliimpia (Nars, Philosophy). Heräteostoksena ostan Jenkeistä aina kynsilakkoja...niitä en vaan pysty vastustamaan, etenkin kun Targetissa Essien lakkojen hinta oli parhammillaan alle 8 taalaa! Lisäksi ostin CVS pharmacyn tarjouksesta Revlonin huulipunia. Osan tästä satsista toin tosin myös pikkusiskolle tuliaiseksi. :)

Tämänkertaiseen matkabudjettiin ei sisällytetty yhtään laukkuostosta, mutta Marc by Marc Jacobsin wristlet oli harkittu ostos, sillä tuskailin aiemmin jatkuvasti, ettei minulla ole kätevää pikkupussukkaa, jonka voisi napata mukaan lounaalle. Pussukkaan kun ei tarvitsisi mahtua muuta kuin pari korttia, puhelin ja ruokalipuke. Tämä Marcin pikkulompakko sopii tähän tehtävään täydellisesti.

Sunglass Hutista löysin itselleni myös toiset Reiskan isommat Wayfarerit. Täällä onkin nyt ollut niin ihanan keväistä, että nämä ovat päässeet jo ahkeraan käyttöön, ihanaa! Ennestään omistan samanmalliset ruskeat, mutta nämä mustat ovat jotenkin vielä enemmän chic. :)

Vaatepinon taustalla näkyy tosiaan Chanelin ostoskassi, mutta sieltä ei paljastu mitään unelmien laukkua, vaan jotain reissussakin hyväksi todettua. Ja tämä ostos tuli tehtyä vasta paluumatkalla Heathrowlta, joka on edelleen all-time suosikkikenttäni shoppailua silmällä pitäen! :)

Vegas Baby!

Koska en ole vieläkään saanut aikaiseksi kuvata reissun ostoksia (vaan ne lojuvat kaikki makuuhuoneen lipaston päällä älyttöminä kasoina...), jatkan edelleen reissupostaus-sarjaa.

Lupaan kyllä postailla niitä ostoksiakin, kunhan pahin stressi vähän helpottaa. Jep, ihme kyllä olen onnistunut löytämään jo uusia stressinaiheuttajia, vaikka gradu on jätetty jo ajat sitten ja perjantaina kävin jättämässä myös todistushakemuksen (iik, kohta se todistus on ihan konkreettisesti kädessä!).

Mutta siitä stressistä lisää myöhemmin...nyt palataan hetkeksi takaisin Vegasiin! :)

Vegas oli kaiken kaikkiaan aika hauska paikka. Siis omalla tavallaan ihan älytön ja överi, mutta toisaalta juuri sellainen kuin odotin. Täällä voi vetää aivan kaiken ihan överiksi...biletyksen, pelaamisen, shoppaamisen, syömisen...vain muutamia asioita mainitakseni. Ja nämä ovat myös niitä pääasiallisia aktiviteetteja, joita kaupungista löytyy. Mitään korkeakultuuria ei täältä kannata lähteä hakemaan. :)

Kuuluisa kasinoiden reunustama Las Vegas Strip on itsessään aika pitkä ja laaja alue, sillä hotellit ovat aivan valtavan kokoisia ja jo pelkästään niiden läpi kävelyyn saattaa mennä helposti kymmeniä minuutteja. Vegas olikin ainoa paikka, jossa kävelin jalkani todella kipeiksi! Hotellia varatessani ajattelin että onpas kätevää, kun Bellagion läpi pääsee suoraan Stripille...no, tämä reitti menikin sitten kätevästi mm. pienen ostoskeskuksen, sisäpuutarhan ja Bellagion valtavan aulan kautta. :D

Oman hotellimme kanssa meillä kävi kuitenkin aikamoinen mäihä. Olimme varanneet ihan perushuoneen suunnilleen Stripin keskellä siljaitsevasta uudehkosta ja modernista Vdarasta. Kyseessä oli Bellagion vieressä oleva rauhallisempi ja modernimpi hotelli, jolla ei ollut lainkaan omaa kasinoa. Tiesin etukäteen, että ko. hotellissa on myös tavishuoneissa ikkunoita Bellagion suihkulähteiden suuntaan ja pyysin varauslomakkeessa mahdollisuuksien mukaan näköalahuonetta. 

Pitkän Death Valley -päivän jälkeen tulimme kuitenkin perille sen verran myöhään, että parhaat huoneet oli jo jaettu ensimmäisenä tulleille ja me saimme huoneen 8. kerroksesta. Miespuolinen vastaanottovirkailija oli lisäksi sen verran leipiintyneen oloinen, että en uskaltanut siinä kohtaa edes kysyä, mahtaakohan huoneesta olla minkäänlaista näkymää. Vietyämme tavarat huoneeseen jouduimmekin sitten pettymykseksemme toteamaan, että sillä korkeudella oli näkymät tasan Bellagion parkkihallin katolle. :( Pienen alkupettymyksen jälkeen päätin kuitenkin sisuuntua ja mennä takaisin vastaanottoon kysymään, olisiko meidän mahdollista saada yhtään parempaa huonetta, vaikka sitten toiselta puolelta hotellia. Päätin että otan käyttöön vaikka todellisen flirttihymyn, jos tiskillä on edelleen se sama nyrpeä kundi. :)

Bongasin vastaanotosta kuitenkin lopulta palvelualttiimman oloisen tytön ja esitin kainosti toiveemme kivemmasta näköalasta. Samalla muistin tietysti korostaa, että olemme Vegasissa ensimmäistä kertaa ja kuinka paljon olisimme toivoneet parempaa näkymää pitkän ajorupeaman jälkeen. Tyttö näpytteli hetken konettaan ja totesi että itse asiassa heillä olisi vapaana yksi vastaava huone 48. kerroksessa, mutta että huone on sitten invavarusteltu. Luulin aluksi kuulleeni kerroksen numeron väärin, mutta totesin että invahuone on ihan ok, ja että kyllä me otamme sen! Avainkorttia katsoessani sain tosiaan vahvistuksen kerrosnumeroon ja huoneeseen saapuessamme katsoimme hölmistyneinä tosiamme: jenkkien käsitys invahuoneesta tarkoitti käytännössä vain isompaa tavallista kylppäriä ja leveämpiä kulkuväyliä...ja se näkymä, no se oli aivan mieletön! :)

Ikkunoista näki tosiaan suoraan Stripille ja sen yli. Ne kuuluisat suihkulähteet ja jokailtaiset showt näkyivät siis aivan suoraan ikkunastamme. Suhkulähde-esityksiä oli niin monta erilaista, että menin jossain vaiheessa sekaisin laskuissani...mutta hienoja ne olivat niin ikkunasta, kuin alhaalta kadulta katsottuina!

Päiväsaikaan näkyivät ikkunastamme myös kauempana siintävät vuoret, niiden edessä oleva aavikko ja muu osa kaupunkia. Iltaisin auringonlaskun jälkeen huomasimme muuten kiinnostavan ilmiön: Grand Canyonin päiväretkiltä helikopterilla palaavat turistit. Kopterit lensivät peräkanaa suoraan hotellimme ohi ja tätä helikopterivanaa jatkui noin 30 minuutin ajan joka ilta. :)

Vaikka suihkulähteet ja hotellit olivat ihan näyttävän näköisiä myös päivisin, on Vegas hienoimmillaan kuitenkin illalla, kun valtava neonvalomeri ja muut efektit pääsevät oikeuksiinsa. 

Olimme Vegasissa vain kolme päivää, ja suurimman osan ajasta vietimmekin ihan vain hotelleja ja Stripiä ihmetellen. Tällä kertaa emme ehtineet katsomaan edes mitään showta. Rehellisyyden nimissä täytyy tosin sanoa, että musikaaleja katson ehkä mielummin Lontoossa tai Nykissä ja ne countrystarat ei niin kiinnosta. :) Mutta Cirque du Soleil -esityksiä täytyisi ehkä palata katsomaan seuraavalla kerralla.

Meidän reissulla Vegas edusti myös osittain ihan löhölomaa ja siksi emme tarkoituksella olleet buukanneet liikaa ohjelmaa näille kolmelle päivälle. Yhden kokonaisen päivän vietimme myös pelkästään altaalla ja kiertelimme Stripiä vasta illalla.

Pakollisena Vegasin ohjelmanumerona oli kuitenkin pakko käydä testaamassa ne kuuluisat buffat! Hotellimme varaukseen kuului 2 kpl ilmaisia buffaruokailuja, jotka käytimme ekan aamun aamupalalla sisarhotelli Ariassa. Valikoimat Arian aamupalalla tuntuivat jo aika huikeilta, kun tarjolla oli kaikkea muroista ja hedelmistä erilaisiin kylmiin alkupaloihin, lämpimiin ruokiin, tilauksesta tehtyihin munakkaisiin, vohveleihin ja lettuihin. Mutta voiton vei kuitenkin Ceasars Palacen käsittämätön Bacchanal Buffet!

Hävettää oikein myöntää, mutta en ole pitkään aikaan onnistunut vetämään itseäni niin pahaan ähkyyn, kuin ko. illallisella. Ja kun tarkoitus oli vaan maistaa pikkaisen kaikkea...ne valikoimat oli vaan sitä luokkaa, etten ehtinyt maistaa puoltakaan, kun raja tuli jo vastaan. Ja jälkkäreille olisi pitänyt jättää ehdottomasti enemmän tilaa, ne kun olivat ehdottomasti buffan parasta antia ja valikoima jotain aivan pöyristyttävää. :)

Ruuan jälkeen oli hyvä hetki mennä pelaamaan se pakollinen "hedelmäpeli" viereiseen kasinosaliin. Itse pistin likoon huikeat 5 taalaa! :)  Tuossa vaiheessa iltaa ei tosin jostain syystä innostanut istua tuolla pidempään ja siemailla niitä ilmaisia juomia. Pelaajan habituskin oli buffaöverin jälkeen lievästi sanottuna väsähtänyt...

Lopuksi käpyttelimme vielä Ceasars Palacen ostoskeskuksessa (ostareita oli tosiaan melkein jokaisessa hotellissa...)  ja katselimme mm. väriä muuttavaa "taivasta", jossa väri vaihtui aamusta auringonlaskuun. En yhtään ihmettele, että Vegasissa voi mennä sekaisin päivistä ja vuorokaudenajoista, jos ei poistu tarpeeksi usein hotellista!

Allekirjoittaneen selviydyttyä buffaövereistä kävimme vikana aamuna vielä kävelemässä Venetian -hotellilla, josta löytyi ostoskeskuksen lisäksi myös ne kanaalit ja överi-cheesyt gondolit laulavine gondolieereineen...huhuh. :D

Kaiken kaikkiaan Vegasista jäi ihan hauska fiilis, mutta omaan makuuni kaupungista ei kuitenkaan löydy niin paljoa ohjelmaa, että olisin viihtynyt siellä paria päivää pidempään. Suurin osa aktiviteeteistä kun pyörii biletyksen, pelaamisen tai shoppailun ympärillä.

Vegasin överimeiningin jälkeen olikin hyvä fiilis jatkaa matkaa ihan muihin maisemiin: massiivisen Hooverin Damin kautta Arizonaan ja upealle Grand Canyonille!